Sunnuntaita.

On ollut kummallinen viikonloppu. Olen ollut yllättävän sosiaalinen olematta oikeastaan sosiaalinen. Mitäh?

No olen lyöttäytynyt ja etsiytynyt toisten ihmisten pariin, mutta oikeastaan vain harrastanut small talkia. Onko se sosiaalisuutta? Kai se on. Mutta itse tunnen olevani oikeasti sosiaalinen vain silloin, kun oikeasti keskustelen jostain merkityksellisestä. Tai vietän aikaa meerkityksellisten ihmisten kanssa. Messumyyjien kanssa rupattelua ei nyt oikein voi mieltää keskusteluksi. Mutta ei se mitään. Huomenna on taas aikaa jäädä kotiin lapsen kanssa ja olla näkemättä ketään. Mukavaa oikeastaan. Taidan olla pohjimmiltani erakko, vaikka kaipaankin aika ajoin muiden ihmisten seuraa. Useimmiten oma perhe riittää. Ja joskus sekin on liikaa.