Tämän aamun ajatukset pyörivät tenttikirjan ansiosta nuoruudessa. Ihmettelen aina suuresti, kun joku kertoo yläaste aikojensa olleen mukavaa. No joo... ehkä hetkittäin. Mutta olihan se sellaista rauhatonta kohkaamista, päivät täynnä nahistelua ja esittämistä. Siinä sivussa olisi sitten pitänyt vielä jotenkin hallita omaa muuttuvaa minäkuvaansa. Tänks, but no tänks! Onneksi ne ajat ovat takanapäin.
Lukiossa meno olikin jo sitten toisenlaista. Kaveripiiri vaihtui totaalisesti viisaasti tehdyn luokkavalinnan jälkeen. Löysin viimeinkin Ystävän. Kyllä, isolla Y:llä. Sai olla täysillä oma itsensä, ilman vierestä kuuluvaa tuhahtelua ja hymähtelyä. Oi autuutta!
Eniteen toivonkin kaikille nuorille uskallusta tehdä itsenäisiä valintoja ryhmäpaineesta huolimatta. Lisäksi toivon jokaisen löytävän edes sen yhden ihmissuhteen, jossa saatte olla täysin omia itsejänne. Vasta silloin kun sen löytää, tajuaa miten merkittävästä asiasta on kysymys.
Tänään soi levysoittimessa blues ja mieli on haikea, mutta onnellinen.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti